Minusta

Minun tarinani

Olen Roosa Lehtonen – äiti, yrittäjä, opiskelija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Salosta. Elämäni varrella olen oppinut, ettei turvallinen arki, tulevaisuudenusko tai mahdollisuus tulla kuulluksi ole kaikille itsestäänselvyys. Siksi on minun aikani vaikuttaa.

Joka päivä voin oppia jotain uutta

Olen kasvanut opettajaperheessä, jossa koulutus, oppiminen ja yhteiskunnalliset asiat olivat luonnollinen osa arkea. Ehkä juuri sieltä on jäänyt ajatus, joka kulkee mukanani edelleen: koskaan ei tarvitse olla valmis – joka päivä voi oppia jotain uutta.


Lapsuudessani ja nuoruudessani musiikki oli minulle tärkeää. Soitin viulua ja kävin musiikkilukion, mutta samaan aikaan kiinnostuin yhä enemmän myös yhteiskunnasta ja siitä, miksi asiat ympärillämme ovat niin kuin ovat.
Aloin jo nuorena muodostaa omia ajatuksiani politiikasta. Minulle tärkeitä olivat oikeudenmukaisuus, yhdenvertaisuus ja ajatus siitä, että yhteiskunnan tehtävä on pitää ihmisistä huolta – myös silloin, kun elämä ei mene suunnitelmien mukaan.


Näiden arvojen kautta löysin myös Vasemmistoliiton ja liityin nuorena Vasemmistonuoriin. Puoluevalinta ei tullut minulle perheestä tai siksi, että joku olisi kertonut, mitä minun pitäisi ajatella.

Se oli oma valintani, joka syntyi omista arvoistani ja halustani ymmärtää yhteiskuntaa.


Ja ehkä juuri siksi ajattelen edelleen, ettei politiikassakaan koskaan pitäisi lakata oppimasta. Haluan kuunnella ihmisiä, kohdata erilaisia näkökulmia ja olla valmis myös tarkastelemaan omia ajatuksiani uudelleen.


Mikään ei ole täällä itsestäänselvää – siksi opettelin kiitollisuutta

Yksi elämäni suurimmista käännekohdista oli isäni vakava sairastuminen ja hänen kuolemansa. Isäni oli minulle tärkeä esikuva – opettaja, koulunjohtaja ja kouluneuvos, joka uskoi koulutukseen, ihmisiin ja siihen, että jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus löytää oma paikkansa.


Hänen menettämisensä opetti minulle ehkä kaikkein konkreettisimmin, ettei mikään elämässä ole itsestäänselvää. Huomista ei ole meille kenellekään luvattu. Siksi olen opetellut pysähtymään sen äärelle, mitä minulla juuri nyt on.


Omat lapseni ovat vahvistaneet tätä ajatusta entisestään. Heidän kanssaan tavallinen arki – yhteiset aamut, iltasadut, nauru, kiireisetkin päivät – on saanut aivan uuden merkityksen. Samalla vanhemmuus on saanut minut miettimään paljon sitä, millaisen maailman me jätämme lapsillemme.
Haluan, että jokaisella lapsella olisi turvallinen arki ja mahdollisuus kasvaa, oppia, haaveilla ja uskoa omaan tulevaisuuteensa. Lapsen mahdollisuudet eivät saisi riippua siitä, millaiseen perheeseen hän syntyy tai millaisia vaikeuksia elämä tuo eteen.


Siksi hyvinvointivaltio merkitsee minulle paljon enemmän kuin järjestelmiä tai numeroita budjetissa. Se on lupaus siitä, että pidämme toisistamme huolta myös silloin, kun elämä ei mene suunnitelmien mukaan – ja rakennamme lapsillemme tulevaisuutta, johon kannattaa uskoa.

Äiti, maailmaa rakastava

Rakastan perhettäni, pitkiä keskusteluja, musiikkia, eläimiä, maaseutua ja ihmisten tarinoita.

Olen utelias, välillä vähän liian innostuva ja uskon vahvasti siihen, että yhdessä, riippumatta puoluerajoista, voimme muuttaa asioita, rakentaa toivoa tulevaisuuteen sekä tehdä hyvinvointivaltiosta oikeasti taas hyvinvointivaltio.

Minun elämäni muodostuu perheestäni, arjesta, kiitollisuudesta, rakkaista ihmisistä. Tavallinen arki, luonto, ja auttaminen, ihmisten kohtaaminen, kuunteleminen on minulle tärkeää. Haluan auttaa, ja tukea yhteisöäni, ja kaupunkia, sekä koko Suomea.

Ja jos sanon tekeväni jotain, niin minä myös teen!

Haluan rakentaa tulevaisuutta, jossa meidän olisi hyvä olla

Politiikan pitäisi antaa ihmisille enemmän toivoa kuin pelkoa tulevasta. Haluan puolustaa hyvinvointivaltiota, lasten ja nuorten tulevaisuutta sekä yhteiskuntaa, jossa jokainen tulee kuulluksi ja ketään ei jätetä yksin.

Vastakkainasettelun aika voisi olla nyt jo OHI.

Uskon siihen, että asioita voidaan muuttaa

Minulle vaikuttaminen ei tarkoita vain puhetta politiikasta. Olen halunnut olla mukana siellä, missä asioita tehdään käytännössä – kylissä, yhdistyksissä, lasten ja perheiden arjessa sekä kunnallisessa päätöksenteossa.

Olen yrittäjä ja opiskelija sekä mukana Salon kaupungin opetuslautakunnassa. Olen toiminut aktiivisesti kylä- ja yhdistystoiminnassa ja ollut rakentamassa uusia tapoja tuoda ihmisiä yhteen.

Näissä tehtävissä olen oppinut ennen kaikkea yhden asian: parhaat ratkaisut eivät synny yksin. Ne syntyvät, kun ihmiset otetaan mukaan, erilaisia näkökulmia kuunnellaan ja joku uskaltaa myös tarttua toimeen.

Kaiken tämän ja monen muun asian takia olen ehdolla.

Haluan viedä eduskuntaan mukanani niiden ihmisten ääntä, joiden arki ei aina näy päätöksenteossa. Haluan puolustaa vahvaa hyvinvointivaltiota, lasten ja nuorten tulevaisuudenuskoa sekä elinvoimaisia kyliä ja yhteisöjä.


En lupaa tietäväni kaikkea. Lupaan kuunnella, kysyä, ottaa selvää ja tehdä töitä.


Sillä tulevaisuutta ei rakenneta yksin. Se rakennetaan yhdessä.